Aloitetaanpa postaus kliseisesti; Tiedättekö sen tunteen kun...?
Niin minäkin. Koen useasti sitä tunnetta, mikä on varmasti monelle muullekin virtuaalihevostelijalle tuttu. Se nimittäin, kun ollaan mukamas satarosenttisesti päätetty, että talliin ei enää yhden yhtä uutta kaviokasta oteta. Ollaan niin olevinaan, että nyt on kaikki saavutettu, eikä mitään muuta tai uutta enää tarvita, saati edes haluta. Kunnes vastaan kävelee jotain yltiöihanaa ja supersuloista, mikä osuu ja uppoaa, suorastaan kolahtaa. Näin kävi minulle. Taas.
Selailinpa tuossa yksi ilta taas hevostalli.netiä ja vastaani tupsahti tälläinen topiikki, jossa kaupiteltiin toinen toistaan ihanampia naapurimaan tuonteja. En tiedä mikä sai minut avaamaan linkin, varsinkaan kun se ei varsinaisesti minua millään tavalla edes koskettanut. Ja etenkin, koska olin vasta toitottanut ja toivonut talliporukan pitävän minua vähän silmällä, varsinkin tälläisten yllärihankintojen suhteen. Tässä välissä kunniamaininta tallin tarkkasilmäiselle hoitajalle Oonalle, joka suoriutui yleisellä tasolla annetusta tehtävästä varsin kymppiplussan arvoisesti;
""Meikäläinen on henkilökohtaisesti tehnyt jokaisen hoitajan läsnäollessa lupauksen olla majoittamatta enää yhtäkään kaviokasta talliin ja jos toisin tule tapahtumaan, saa vetäistä hihasta ja ronskin ottein muistuttaa mitä vastikään sovittiin."
Ellen! Onks tää nyt se hetki, kun pitää tulla nykimään hihasta ja mulkoilemaan pahasti?!
Ei vaan Bulle on kyllä aika söpö ja Ellen on ihan varmasti ansainnut oman tätiratsun :D
t. Oona"
Kyllä Oona, tämä oli se hetki, mutta se taisi jo mennä. Jukolan tuonnit-sivulta pääsee ihailemaan meidän uutta tulokasta, alias Ellenin elämänsä ensimmäistä tätiratsua Bullea. Kyllä, luit oikein. Omaa tätiratsua ei minulla vielä olekaan ollut, joten Bulle tulee hyvään ja tarpeelliseen käyttöön. Aina löytyy selityksiä ja syitä. ;)
Mutta eikä tuo nyt ole aivan yltiöihana tapaus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti